Oven auettua astui Antti reippaasti sisään. Mutta vankilan johtaja seisoi virallisesti takakeikkana ja ennenkun painoi oven kiinikään tummilla silmillään katsoi pystyvästi Anttiin ja kysyi:
»Mikä on asia?»
Antti ei puhunut mitään, ojenti vaan sen paperin hänen käteensä ja seisoi tyynenä katsellen vaan vankilan johtajan virallista, laajapäälakista, punapontaista, sinertävää lakkia, sen keltareunuksista, virallisesti pitkää, harmahtavaa päällysnuttua ja hankasten päälle leimattuja ankkurin kuvia.
Mutta vankilan johtaja luki nimismiehen virkasinetillä leimatusta paperista hienokäsialaisen, tiheän kirjoituksen ja hieman päätään nyökäyttäen lausui:
»Jahaa. Neljä kuukautta kahleetonta vankeutta.»
Silloin painoi kiinni raskaan oven, että koko valliaita kumahti vastaan kolkosti ontelon kumahduksen.
Parin kertaa pyörähti avain lukossa ja pakenevat kahden miehen karskavat askeleet kuuluivat vankilan pihan someroiselta käytävältä.