Illalla Tapanin metsästä tultua ja hänelle annettuaan viimeiset ohjeensa, Dampbell lähti kotimatkalleen, joten Tapani jäi yksinään toimittelemaan mittaustöitä.
Tämä aika kului Tapanilta ilman mitään erityisiä tapauksia. Työnsä hän sai vasta marraskuun alussa niin loppuun että pääsi niistä irti. Nyt hän juuri oli kotimatkalle lähtemässä. Viime yönä oli satanut lunta, että maalla oli jalkaisku ja metsä oli huurteesta sujuksissa. Joessakin kulki virran mukana hyydelauttoja melkein kantenaan, ettei venheellä kulkemisesta voinut olla puhettakaan. Tapanin täytyi siis ottaa matkakapineensa selkäänsä ja lähteä jalkapatikassa tallustelemaan kotiin päin. Yli kaksikymmentä peninkulmaa hän siten sai kulkea ennenkuin pääsi sellaisille teille, joilla voi ajaa hevosella. Marraskuu olikin jo puolivälissä, kun kauniina kuutamoiltana, reen jalasten kovasti kitistessä pakkastuneessa lumessa Tapani pääsi Dampbellin kotiin.
Nähtyään Tapanin reen pysähtyvän kartanolleen Dampbell kiirehti pitkävartisine piippuineen avopäin ulos ja mataloilta portailtaan iloisesti huusi: "Ainahan elävän silmät näkee. Olen jo luullut kuolleheksi, kalmahan kaonneheksi, kun en moneen monituiseen viikkoon ole saanut mitään tietoja."
Tapani, joka oli vilusta kontetuksissa, ettei kieli tahtonut suussa kääntyä, kun lähes kolmen peninkulman taipaleen yhteen mittaan oli kesävaatteisillaan talvipakkasella kyyröttänyt reen perässä, ei vastannut mitään. Vasta Dampbellin luokse päästyään hän tervehtiessään sanoi: "Nyt on tosi kylmä", ja kiirehti huoneeseen.
Dampbell nyt ihan juosten kiirehti kyökkiin piikoja potuuttelemaan että tuotaisiin Tapanille teetä, ja heti sitä tulikin oikein monenlaisten leivosten kanssa.
Sen juotuaan Tapani puistalti hartioitaan ja ilostuneesti sanoi: "Sepä tuntui paremmalle kuin hyvälle. Aivan rupesikin kylmä hätää näyttämään loppumatkalla. Sitä kun päiväkaudet tulee näin keveillä vaatteilla reessä olemaan, niin kerkiää talven ilma tunkeutua ihan ytimiin asti."
"Aivanko noilla pikkutakkisillanne koko matkan olette tehnyt?"
"Aivan. Mistäpäs minulla lienee muuta ollut."
"Olisitte ostanut oikein lappalaiset turkit, niin olisitte tarennut."
"Ei ollut rahaa. Jos en olisi Merikaupungissa saanut velaksi kahtakymmentä markkaa, niin olisin saanut apostolin kyydillä tulla koko matkankin, nälkä toisena toverina. Yli kaksikymmentä peninkulmaa sieltä alkumatkasta aina tänne Jormakan kylään asti tulinkin jalkapatikassa; vaikka lunta oli maassa puolisääreen."