"Mitä tuhannen täytistä te siellä niin myöhään rupesitte olemaan, olisitte tullut jo venhekelin aikaan."
"En heittänyt kesken sitä mittausta."
"Kesken? No joko ne sitten tulivat koko jakokunnan maat mitatuiksi?" kysyi Dampbell silmät suurina.
"Kartalla ovat."
"Aivanko niittypalstoineen, kaikkineen?"
"Aivan on… Sehän se Lainiojoen perukka veikin pari viikkoa… Mutta se oli kuitenkin hauska retki. Siellä elimme oikein muinaissuomalaisten elämää. Meillä oli muutoin pyssyn tapainen, uistin ja onki matkassa, jotka meitä kuuttatoista miestä elättivät. Metsä rymisi lintuja täynnä ja niitä sillä pyssyräikällä saatiin niin paljon kuin vaan jaksettiin syödä, ja kun ruuan muutosta tahdottiin niin uistimella temmottiin joesta lohia ja taimenia ja perho-ongella harreja ja rautuja niin paljon kuin halutti. Niitä syötiin miten osattiin, ja osattiinkin sitä, sillä leivät siellä eivät paljon kuluneet."
"Taisi se pyytö sentään viedä aikaakin, että joudettiinko sitä muuta paljon tekemäänkään kuin metsästämään ja kalastamaan", sanoi Dampbell hymyillen.
"Kumpaisenkin tekivät ne kaksi miestä, jotka ruokavaroja kuljettivat työn mukana… Katsotaanpas niitä tauluarkkeja, niin kyllä näette että on siellä tehty muutakin eikä vaan metsästetty ja kalastettu."
Sen sanottuaan Tapani purki karttakäärönsä ja äänetönnä erotteli niistä ne tauluarkit, mihin oli Lainiojoen niityt mitattu. Sitten hän levitti yhdeksän tauluarkkia Dampbellin suurelle työpöydälle ja ylpeillen sanoi: "Eikös rupea näyttämään, että on siellä tehty muutakin kuin metsästystä ja kalastusta?"
"Ovatko nämä nyt kaikki niitä niittypalstoja?" sanoi Dampbell silmät renkaisillaan.