Oma rakas Tapanisi."
Kirjeen viimeistä sanaa Maria suuteli moneen kertaan ja tuli mielihyvästä levottomaksi, että käveli sinne ja tänne huoneessaan, ja kasvoissa näkyi mieluinen hymy. Yhä uudelleen luki hän kirjeen alusta loppuun ja päästyään loppuun suuteli aina viimeistä sanaa.
Tapanin silmässä oli jo ensi viikolla kaikki ajetus sulanut pois ja karttaminen kadonnut, jotta saattoi aivan vapaasti katsella, mutta se särkynyt silmä oli aivan pimeä. Nyt tohtori määräsi Tapanin kaksi kertaa päivässä käymään luonansa ja rupesi käyttämään siinä silmässä valkeita pulveria, joita se joka kerran kaasi sinne pienen lusikallisen ja piteli Tapanin päätä takaraivolle kallistettuna, ettei ne pulverit päässeet silmästä pursuvan veden kanssa menemään pois. Ne karkeat pulverit vihloivat silmässä niin tavattomasti että Tapanin koko olento vapisi. Mutta kun ne olivat ystävällisen tohtorin panemat, niin tuntui se kestäminen vaan mieluiselta. Sitä hauskemmalta rupesi se kärsiminen tuntumaan, kun parin päivän perästä jo rupesi sillä silmällään sen verran näkemään, että ummistettuaan toisen silmänsä näki huoneessa akkunan reijän; ja taas muutamien päivien perästä erotti kädessään sormet ja yli huoneen ihmisen. Mutta sittekään ei ruvennut näkö selviämään, vaikka muuten tuli silmä niin puhtaan ja terveen näköiseksi ja kuvastimeen katsoenkin se oli aivan terve, mutta teräsessä näkyi yhä tuskin näkyvä harmaa pilkka. Tänä päivänä tohtori asetti Tapanin tuoliinsa vakavaan asentoon ja asetti kymmenen kertaa suurentavan suurennuslasinsa silmäänsä ja rupesi tarkastamaan Tapanin silmää, jota tehdessään käski Tapanin katsoa akkunan pielessä riippuvaan suureen kultakelloonsa niin vakavasti ettei vähintäkään liikahda. Nyt tohtori katseli syrjistäkin päin Tapanin silmää joka puolelta niin vakavasti että tuskin hengittikään. Mutta viimein hän heitti pois, huokasi syvään ja sanoi: "Tällä kerralla emme voi enempi tehdä kuin mitä olemme tehneet. Se kuuma rauta on teräseen tehnyt vian, jota ei saa muuten pois kuin leikkaamalla. Mutta kestää vähintään kaksitoista tai neljätoista vuotta ennenkun sen leikkauksen voi tehdä, eikä tällä ajalla olisi sepän työn tekeminen sille terveellistä, ja kirkkaalla ilmalla ainakin ensimältä on pidettävä sinisiä silmälasia, jottei auringon loiste pääse silmään."
Tohtorin ystävällisistä sanoista kuului sellainen varmuus, ettei siinä tuntunut olevan tinkimisen varaa: Tapanin pää painui alas ja äänetönnä, huuliansa puristaen hän sitä hieman nyökytti. Viimein hän pyyhkäsi nenäliinallaan silmiään, nosti päätään ja kääntyi kysymään: "Mitä minä olisin maksava?"
Tapanin sanoissa kuului surullinen värähdys, joka ei jäänyt tohtorilta huomaamatta. Kotvasen mietittyään hän ystävällisesti sanoi: "Otan ainoastaan kaksikymmentä markkaa, kun en voinut saada terveeksi. Sen kuitenkin vakuutan että kukaan ihminen ei olisi nyt sille enempi voinut… Tämän lisäksi sanon ja pyydän että muistaisitte tohtorin sanoneen että kun se kaksi- tai paremmin neljätoista vuotta on kulunut, on mentävä täysin kykenevän lääkärin luokse, jonka annatte sen vian leikata, muutoin koko silmä on vaarassa… Arvaan että tämä odotusaika on ikävä; vaan te olette nuori mies, jolla on vielä sittenkin paljon ikää jälellä täysin kirkkailla silmillä katsellaksenne elämää. Pysykää vaan iloisena. Iloisuus on terveellisin lääke kaikissa vaivoissa."
Sen sanottuaan ja saatuaan Tapanilta kaksikymmenmarkkasen tohtori ojensi kätensä Tapanille ja pehmeällä kädellään puristaen puisti Tapanin kättä kolmeen kertaan ennenkun heitti irti.
IV LUKU.
Tapani oli ollut jo viikon kotona. Tämä aika oli mennyt miettiessä mille työlle tässä on parhain ruveta.
Vähän väliin hän kävi pajassa koettamassa josko siitä tulisi takomisesta mitään, ja tukalalta entiseen verraten tuntui kun toinen silmä oli hämärä ja siniset lasit vähentivät toisenkin näköä. Mutta aivankaan mahdottomalta se ei näyttänyt, kunhan silmistä häviää se heikkous mikä oli jälellä sen särkymisen johdosta. Ja kun Maria oli jo ennen Tapanin kotiin tuloa toimittanut kevätkylvöt maahan, ettei ollut niitten kanssa hätiköimistä, niin Tapani tahtoi parannella silmiään ja oleskeli kotona. Teki vaan viroikseen Marialle sukkulapuolia sen mukaan kun Maria sai niitä kudotuksi, ja väliin harjotteli kirjotusta.
Mariasta tuntui Tapanin kotona olo tavattoman hauskalta, kun tiesi sen olevan vaan sentähden että silmät vahvistuvat, jotka muuten hänen mielestään näyttivät terveiltä ja kirkkailta.