Tapanin nähtyään emännän suuret silmät leimahtivat häneen iloisesti ja hän sanoi: "Vai te sitä olette se Korpelan seppä, Harjulan Marian mies, kuten tää insinööri kertoo. Olette niin poikamiehen näköinen, partaakin ilman, haimenia vasta…"
"Tuskinpa sitä niin suurta lahjaa kuin partaa saanenkaan."
"Mutta muutenkin olette niin vihanta kuin heinä… Meidän tyttäret tänä päivänä jo eilisestä puolaristaan löivät arpaa. Tietysti leikillään, vaan se on tosikin toisena puolena."
"Sepä lystiä että minusta vielä tyttäret arpaa lyövät. Kumpika heistä joutui voitolle?"
"Tietysti vanhempi, ettei kivikontti jäisi selkään."
"Panisi konttiin silkkiset viilekkeet ja suun alaspäin, niin ei olisi raskas."
"Mutta teistä nähden, kuulemma, on kumpaisenkin kontti yhtä raskas… Vai niin, että te sitä olette se Korpelan seppä, joka Harjulan Marian tähden lähti kotoaan ihan tyhjänä pois. Olen teistä niin paljon kuullut", sanoi emäntä katsellen Tapania ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Sitten hän kääntyi Dampbelliin ja sanoi: "Sanasta sana tulee, kypenestä maa kytee. Mikäs se teidän nimenne on? En sitäkään tiedä, vaikka monta päivää ja yötä jo olette talossa ollut."
"Minun nimeni on Dampbell ja arvoni on maanmittaus-insinööri eli toisin sanoen komisioni-maanmittari."
Emäntä hymähti ja sanoi: "Vai Tomppelli… Mistä te sellaisen nimen olette kaivaneet; en ikänä ole ennen kuullut."
"Ei minun nimeni ole Tomppelli, vaan Dampbell", kuuluivat insinöörin suusta sanat ja nyt hän oikein pitkäveteisesti sanoi, että sen emäntä oikein saisi päähänsä.