"Mutta minun täytyy saada teille antaa edes nämä kengät. Näen että kenkänne ovat kovin vanhat ja paikkaiset."
"Kuluuhan se pidettävä. Viisi vuotta ovat olleet ainoina kenkinäni ja vanhenevanpa ne näkyvät."
"Viisi vuotta yhdet kengät ainoina kenkinä! Kuinka se on mahdollista?
Minulta menee kahdet yhtenäkin kesänä."
"On se mahdollista, kun kesällä kaikissa kotioloissa ja vieläpä kirkkomatkatkin kävelemme tuohivirsuilla, perillä vaan pidämme kenkiä."
"Mutta tässä on kuitenkin teille kengät, joita saatatte pitää perillä ja taipaleella", sanoi Tapani, ojentaessaan ukolle kenkiä.
Ukko katseli kauvan niitä kenkiä kaikilta puolilta ja näpin kanssa tunnusteli niitä punasella nahalla kantatuita varsien suitakin. Viimein hän hymyillen sanoi: "Otan minä teiltä lahjana enkä palkkana."
"No, sitten lähdetään harjakaisryypylle", sanoi Tapani iloisesti ja lähti muorin kamariin.
Kaksin käsin itseään auttaen nousi ukko ja lähti etukumarana, raskaan näköisillä jaloillaan astua työntelemään Tapanin jälkeen.
IX LUKU.
Tapanin jalat paranivat päivä päivältä. Mielikin tuli iloiseksi, etenkin kuultuaan että Gallin piti mennä Vinkuvan sairaalaan, viipyäkseen siellä koko kesän, ja Dampbellikin kirjotti tulevansa vasta syksyllä, sitten kun kaikki talon kesätyöt ovat tehdyt.