»onko teillä nyt minkälaista miesten kesävaatetta tehty?»
Sitä sanoessaan katsahti hän minun takkiini, ja siitä katseesta luin, että tuon sijaan saisi tehdä uuden ja vähän eri tapaan. Sanoin naurusuissani, että
»kutoi ne muutamanlaista, vaan ei siinä meidän talossa niillä väriaineilla pilata kankaita. Mitä sattuu lampaan selässä olemaan, niin sen näköstä siitä tulee. Eikähän Jumalalle kuulu kelpaavan kuin harmaa.»
Samassa tuli sedän emäntä happamet sieramissa oikein kiirein askelin kamariin, vihasena, että henkeä ahdisti ja tulta silmät oksenti. Hän vaan koetti hallita ja siivolleen tuumaili, että
»setäsi laittoi hakemaan pois. Kuului olevan asiata tärkeätä.»
»Sanokaa sedälle että ensi päivinä tulen», tuumailin naurahtaen.
»Se käski tulla paikalla, ilman siekailematta.»
»No ei ole niin kiirettä, ettei lähteä kerkiä. Kiire ei ole niin suuri herra, ettei jouda vähää aikaa odottamaan. Sanokaa vaan, että kyllä minä elän ja tulen kun kerkiän.»
Eukko alkoi tulistua ja sanoi vihasemmasti:
»Miksi et nyt saata lähteä minun mukaani?»