Minä ajattelin että eihän täällä vaan liene mitään sissiä käynyt minusta puhumassa juoruja rovastille. Samassa rovasti niinkuin säpsähti ja näytti muistavan jotakin. Kysyi puhemieheltä:
»Miten on sen asian laita, kun puhui eräs, että tää sulhanen on mielinyt vähä hutiloimaan niinkuin päävikanen?»
Siihen päätä puistain vastasi puhemies:
»Sen takaan että se on vale ja vihapuhe. Tällä Tapanilla on mieltä enempi kuin pienessä kylässä, on muistikin että sen pääkoppaan tarttuu mitä kerran kuulee. Hänet olen jo merkinnyt mustilaispojan korkusesta.»
Minulla oli sydän kintaan peukalossa, että miten tässä hiljankin hitain käynee kärpän nylky, nahkan otto oravalta, kun se yhä vaan kyselee uusia selityksiä.
Me seisottiin Marin kanssa, seisottiin yhä kuin tuomitut, ei haiskahdettu, katseltiin vaan toistensa silmiin kuin samasta rikoksesta syytettävät ja oli ikävä kuin mustilaisella kirkossa. Mutta puhemies seisoi terhakkana kuin pureva koira, valmis vastaamaan mitä kysytään. Rovasti kirjoitti, että paperi rotisi ja huulet höpisi kuin hammassuolain tekijällä.
Jo viimein lopetti ja luki sen kirjoituksen ja käski tulla puumerkkiä panemaan. Morsiameni pani omin sulin käsinsä, vaan minä kun en niin paljon vielä osannut kirjoittaa, niin määrättiin pitämään kynän varresta. Minä puristin, että sylki kieltäni kiersi, kun rovastin kanssa kahden miehen tehdä ponnistettiin niitä viimeisiä kirjaimia. Sitte tuli puhemiehen vuoro: ne taas rupesivat tolkussa kahden miehen tehdä jammistamaan niitä lujoituskirjaimia. Pari muuta henkilöä kirjoitti vielä muutaman sanan, luultavasti nimensä siihen kirjaan, ja silloin oli teko tehty, vaiva nähty. Sitte rovasti määräsi ne rahat maksettavaksi, jotka kirkkolain sen ja sen pykälän mukaan on pariskunnan maksettava, ja puhemies rupesi niitä ihan ensi työkseen kaivamaan taskustaan. Sillä aikaa rovasti tuumaili tyytyväisesti, että harvoinpa on niin yhden ikäistä paria. Ei ole kuin kolme viikkoa nuorempi morsian.
Puhemies kilautti lantit papin kouraan. Silloin lapsautimme kättä papille, lähdimme pois kävellä vihnaamaan ja tulimme taas pirttiin. Siellä muutama koiranhammas alkoi, että
»tervaurkot taisitte tehdä?»
Puhemies sanoi, että