Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
PIETOLAN TYTÖT
Kirj.
Heikki Meriläinen
Werner Söderström, Porvoo, 1892.
ENSIMMÄINEN OSA
I.
Vuorien kiertämän Kalliojärven itäisimmässä lahdelmassa loivan kuusikkoviitarinteen päivän kaltevalla niemellä kyhnötti Pietolan matala uudistalo. Eteläpuolella taloa, lahdelman takana, kohosi mahtava, kuusikkoviitarinteinen ja jäkäläkuljuinen Hyllyäiskero niin korkealle, että moneksi viikoksi Pietolan asukkailta anasti taakseen talvisen auringon. Luode- ja pohjoispuolella seisoi tummine kuusikkorinteineen lamuharjainen Karhurovan juontea selänne. Idän suulla, aivan lähellä taloa, nuokkui partainen aarniokuusikko, jonka helmassa lirisi mutkainen Pajupuro. Lounaan ja lännen ranta yli tuon Kalliojärven oli vuorista vapaa. Sinne, matkalintujen tien suunnalle, kantoi silmä siintäviin vuoriin, jotka kaukaisuudessa liittyivät taivaanrannan pilven kaistaleihin. Talon kohdalla rantaan päin, oli sileä, pulleaselkäinen harjanne, joka kaudonkärkiselle niemelle pisti kivikkorantaiseen järveen. Siinä, niemen nenällä, lähellä rannantöyrästä, seisoi tarvaslatvainen, juuresta karsittu tuuhea mänty, jonka takana kauan viipyi kevätillan laskeva aurinko.
Huoneita oli Pietolassa pirtti länteen perin, sen edessä pistosporstua. Pohjoispuolella oli pieni navetta, sen edessä harva kontulato ja havukattoinen tanhua. Luoteen puolella, ulompana kartanosta, oli pieni puoti kötykkä, eteläpuolella taas lähellä rantaa, turvekattoinen, aidastunut sauna.
Peltoa oli Pietolassa parin tynnyrin ala, joka lahtisina siekaleina kierteli ympäri kartanoa ja jota kuokalla ja lapiolla Pieto piti sulana ja haravalla sekoitti siemenen kun se aika sattui.