Kaksitoista vuotta oli Pietolassa tuli palanut, kuin Pietolla ja Liisalla oli jo yhdeksän lasta ja kaikki tyttöjä. Tyttöjen nimet, vanhimmasta nuorimpaan, olivat: Reeta, Kerttu, Auno, Riikka, Sanna, Vappu, Katri, Saara ja Martta. Kerttu ja Auno olivat kaksoiset, samoin Sanna ja Vappu. Reeta oli neljää vuotta vanhempi Kerttua, ja oli jo täyttämässä kahdettatoista.
Vasun pohjaan oli vitsoilla nidottu kätkyen jalat ja siinä kaksi viikkoinen Martta pudisteli piikkoriepuisissa kapaloissaan ja kirahteli kuivasti. Huulet etsivät ruokaa ja sameat silmät tylsästi harreilivat korkeutta.
Siihen ryöpsähti äiti, mutta hetken perästä nousi, hiljalleen heilutteli vasua ja hymysuin, suurilla ruskeansinisillä silmillään palavasti silmäili kehtoa; muhkeihin kasvopäihin keräytyi herttainen punastus, äiti vilkasi leimuavan silmäyksen Pietoon ja virkkoi:
"Tuleppas sinä nyt vähän heiluttamaan, että varveneisi tuosta nukkumaan. Silmät sillä jo vyöryvät kiinni… Tulehan vähäsen liekuttamaan. Minä teen luudan noista varvuista ja joudun laittamaan iltaiskeittoa."
Pieto astui verkalleen kätkyen luokse, istahti pölkylle, vasemman kyynäspäänsä varasi polveensa, kasvonsa nojasi turpeaan kämmeneensä, oikealla kädellään soudatteli kehtoa; leveissä kasvoissa ilmaantui tyyni ynseys ja verkalleen ja raskaasti lupsautteli pitkäripsisiä, vahvoja silmäluomiaan.
Liisa taitteli varpuja luudan pituisiksi, istahti lähelle kätkyttä pölkylle, latoi niitä varpuja luudaksi, silmäili Pietoon, silmäili kehtoon ja virkkoi:
"Katsoppas, Pieto, kun se nyt nukkuu makeasti; on niin autuaan näköinen. Katsohan, miten se turvallisen näköisenä lepottaa… Siinä sinun näköisesi tyttö. Tuokin otsa — — tuommoinen pyöreä pullukka, keskeltä vähän lantto, ihan kuin sinullakin; ja tuosta nenästä tulee semmoinen lyhyt ja vahva tökerö, kuin sinullakin. On se isän tyttö se."
Pieto kallisti päätään kehtoon päin ja virkkoi:
"Kunpa olisi edes poika, mutta: tyttö on lapsi onnettoman, vuohi vaivasen eläin."
Liisa taputti Pietoa ja sanoi: