"Mikä isällä, kun huutaa? Voi, voi!"
Kerttu: "Lähdetään katsomaan."
Auno: "Voi Jumala, koti palaa! Voi hyvä Jumala, koti palaa! Koti palaa!"
Huutaen ja parkuen juoksivat tytöt kasken ympärystää. Valkeat virsut vilkkasivat ja siekaleiset hameet rempalehtivat polvissa.
Pieto juoksenteli sinne ja tänne, tapaili jotakin käteensä, mutta ei näkynyt tietävän mitä ottaisi; juoksi rantaan, tuli samassa takaisin ja kiljasi kovalla äänellä: "sammutetaan!" Otti aidaksen ja juoksi tuleen. Mutta liekit löivät ympäri korvia ja tukka paloi. Kahden käden pieksi hän päätään ja juoksi pois tulen alta, silmäili taakseen ja parahti itkun sekaisesti:
Jo palaa navetta ja lato! Voi Jumala nähköön!…
Sitte tukkaansa repien ja parkuen pakeni savun läpi metsään.
Tytöt parkuivat toimettomina eivätkä tienneet, kun myrsky lennätti kaskesta palavia hiiliä ja liekit löivät ympäri korvia.
Kerttu: "Voi palamme tähän! Juostaan hyvät ihmiset pois!"
Reeta: "Minä palan; selässäni on tuli! Revi pois paita! Palan, palan!
Herra Jumala!"