Auno: "Voi palamme kaikki! Mennään pois! Tulkaa tänne, hyvät ihmiset!
Jumala armahtakoon!"
Pois tulen alta siirtyivät tytöt. Kaikilla olivat vaatteet tulessa, että kiittivät, kun saivat revityksi toistensa päältä pois ja sitte sammutetuksi. Mutta sitä ennen kerkesi tulla monta haavaa.
Kerttu: "Aitassa on, on meillä vaatteita, otetaan ne pois."
Mutta samassa löi käsiään yhteen ja parahtaen virkkoi:
"Tulessa on… Onnettomat! Voi rakas Jumala meitä!"
Myrsky suureni, ukkonen löi tulta ja jyräys jyräystä seurasi, että maa tutisi jalkain alla ja kaiku kaikua ajeli vuoresta vuoreen. Savenkarvaiseen pilveen kääriytyi taivas, että ilma pimeni ja vettä satoi, että virtana juoksi pitkin paloa, jossa tuliset kekäleet suhisivat tuoksutuin valkeata höyryä ilmaan. Huoneet kohisivat ja roskivat liekkien jaloissa, jotka ulvoen riehuivat myrskyssä.
* * * * *
Myrsky taukosi. Pilvi vetäytyi pois omia matkojaan ja jätti jälkeensä hiilakan sinisen poutataivaan. Hauteisesti paistoi läntinen aurinko vettä itkevälle palolle, jossa märät rantteet höyrysivät ja liekehtivät hiillokset kuhottivat pirtin nokisen uunin ympärillä.
Kalpein kasvoin silmät punaisina ja rintojaan painellen seisoivat tytöt kuni aaveet palolla.
Tuli Pietokin metsästä. Silmät olivat pöheiset, silmänluonne peloittavan ankara. Käsissä oli hänellä pitkävartinen viertoluuta. Sillä alkoi rostia sitä hiillosta ja sanoi käskevästi, että: