Tytöt perkkasivat kalat.
Reeta se oli kokki, leikkeli palaisiksi suurimpia ahvenia pataan. Toiset tekivät vartaat, joihin pujottivat siikoja ja tulivat paistamaan hiilloksille. Reeta laittoi patansa hiilloksen päälle.
Sanna: "Paistetaan viime kerta tässä lämpymässä."
Reeta: "Onneton lämmin!"
Kerttu: "Minulla karvastelee selässä noita haavoja, jotka paloivat.
Katsoppas, Auno, minkä se on näköinen."
Auno: "Kyllä se on kipeännäköinen, on pöhöttynyt kokoselkä ja kolme kämmenen laajuista lemparetta on aivan orvasketulla ja visvaa kihoaa. Mutta katsoppas minun olkapäitäni, ja on siellä selässäkin muudan kohta, jota kirvelee."
Kerttu: "Ei tuolla selässä kummia näy, mutta tuo olkapää on paha, on noin laajalta aivan punaisena ja visvarakoilla."
Sanna käänteli siikavarrastaan hiilien päällä.
"Vähä muusta, kunhan on heikko henki jäljellä. Kyllä elävä eteensä katsoo."
Riikka: "Kyllä on katsomista."