Kerttu: "Tajullaan se näyttää olevan".
Alla-päin ja silmäluomet turvoksissa ukko käyskeli öistä paloa sanaakaan lausumatta. Tuli aherruksen vaiheelle, jossa muutamat kekäleet vielä savua kitkahtelivat.
Siihen hän istui nokiselle kivelle ja katseli mykkää uunia, joka tylysti katseli ahjojen keskeltä.
Tytöt toivat päivällisen: kalapadan, paistinkalalevyn ja maitoropeen
Pieton eteen.
Pieton suu hymähti, mutta jäykistyi jäljelleen ja alla päin rupesi syömään. Ei näyttänyt mitään ajattelevan, mutta hiljakseen virkkoi:
Tuo koira ei antanut nukkua… Kun makasin kuusen juurella, niin ulvoi ja vokisi luona.
Enempi ei hän puhunut; söi melkein runsaan aterian ja syötyään köllistyi tuhkaiselle kentälle nokinen kivi pään aluksena ja peitteenä aamuruskon kultaiset siivet.
Vappu antoi ruuan tähteet Mustille, joka häntä lupallaan haveltaen söi maittavan ateriansa. Pitkällä kielellään sitte loiskautteli suunsa ympäryksiä, luihautteli karvojaan, vilautteli muutamia ystävällisiä silmäyksiä tyttöihin ja kytjähti kynsiensä päälle Pieton eteen ja raukeasti ummisti silmänsä.
Menivätpä tytötkin majaansa, kallistuivat lehtivuoteelleen vaikka jo kuusissa juhisi mieto huomentuuli; aamun hohtoa joi Hyllyäiskeron mahtava harja ja länteen painui tumma yö.
* * * * *