Sanna: "Vaikka alasti, hyvä ei hävetä."
Vappu: "Onhan noita hameensiekaleita, ommellaan näistä muutamille vaatteet, toiset ovat alasti sen aikaa."
Auno: "Sepä juuri, että ommellaan, — mutta miten, kun ei ole neulaa eikä lankaa?"
Vappu: "Puretaan verkosta lankaa, tehdään katajasta neula ja ylenluoden ommella kurnitaan, niin anna luihottaa!"
Sanna: "Mutta oikein todella, sehän on mainio keino. Se naula vetää."
Katri: "Se oli hyvä neuvo."
Riikka: "Ei muuta kuin huomisaamuna ruvetaan askartelemaan. Tehty on työ alotettu… No silloin sen tietää talon omakseen, kun noin tyhjästä lähtee. No tyhjästä Jumala maailmankin loi… Mutta missä mahtaa olla isä? Ei ole ollut päästään selvä sitte äitin kuoleman ja nyt… Voi, voi sentään, jospa olisi pysynyt edes entisellään!"
Koira juosta leuhotti metsästä.
Vappu: "Kas Musti tulee! Voi, voi Musti miekunaa, kun olet iloinen! Luulin sinut palaneen, kun ei näkynyt. No mikä sinulla on kun niin leimuat? Voi, voi, kun olet mielissäsi! Onko sinulla nälkä? Kyllä se on nälkä nyt koirassa, ihan keskellä koiraa on nälkä. Kyllä se on nälkä, kun olet niin livakkana."
Sanna: "Mutta kuka se kulkee tuolla ahon reunalla?… Isä se on, käyskelee kuin haamu tuonen mailla… Tänne tulee… Se näyttää olevan tajullaan."