Sanna: "Niin on hieno aie."
Vappu: "Talon teemme kuin pojat! Emme vielä ole yhteen pahaan pahastuneet."
Kerttu: "Olemme kyllä aikoneet tehdä pöksän tuohon, kun saisimme apua… Antaisimme lehmän…"
Auno: "Kaksikin, kun saisimme vielä siementä tuohon paloon."
Isäntä: "Sehän on paras, että rupeatte tekemään taloa. Minä kyllä olen tavara-aittanne. Saatte vapaasti tulla noutamaan mitä tarvitsette. Maksatte sitte kun jaksatte, ei sillä väliä, pitäkää vaan itse lehmänne…
"Hyvä on pirtti pikkuinenkin, kota kolmisoppinenkin, kun se on omasta taasta.
"Tehkää vaan talo, minä käyn täällä teillä neuvonmiehenä… Totta tosiaan, nyt rupeatte uudella onnella juuresta jaksain taloa tekemään. Ehkäpä Pietokin tointuu avuksenne."
Kerttu: "Kyllä isästä nähden jää talo tekemättä; ei ole sitte äitin kuoleman talon työhön paljon tammotellut."
Riikka: "Mutta on metsästänyt, asiaa sekin on… oi jos se vielä eteenkin päin saisi lintuja, kuten tähän asti, niin eläisimme luotuja päiviämme, eläisimme kuin punapälvessä!"
Kaikki olivat syöneet, nousivat sijaltaan, pistivät sormensa ristiin ja tytöt notkauttivat polviaan emännälle!