"Kiitos, kiitos."
Isäntä: "Niin, se on sanottu, että mitä puututte, niin käykää meiltä."
Kerttu: "Hyvä, hyvä!"
Auno: "Kiitos, kiitos!"
Isäntä majan suulta katseli järvelle, katseli taivaalla ja virkkoi:
"Ei aika miestä odota. Päivä romottaa jo taivaan rannalla… Nyt lähdetään kotimökille. Jumalan haltuun nyt, tytöt, ja terveeksi jääkää!"
"Tervennä menkää, tervennä menkää!" kuului tyttöin suusta ja lämpimästi puristelivat isännän ja emännän käsiä ja notkauttivat polviaan.
Isäntä painoi hatun syvempään päähänsä ja virkkoi: "Niinkuin olen sanonut, käykää meiltä mitä vaan tarvitsette" ja lähti kävelemään.
Emäntä pyörähti jälkeen ja kahden puolen katsellen astuivat rantteista paloa.
Isäntä: "Tuon palon ne jos saavat kelpo kuvalla kylvöön, niin se ne tytöt taloksi saattaa. Se on maata sellaista, ettei se saata olla kasvamatta."