Vappu: "Älä hurjaa kivota, jo lyön mitä minusta lähtee."
Sanna: "Minulta ja loppui lastuu."
Vappu: "On täällä mikä tarvitaankin."
Sanna: "Holoo! jopa tuo menee… Siinä se nyt pötköttää ensimmäinen; milloin lienee viimmeinen."
Pieto: "Työntäkää vähän… Siitä niin: Ei mutta työntäkääpä tänne vähän karsaaseen, ettei turvautuisi tuohon kuostoon."
Riikka: "Näinkö?"
Pieto: "Niin, kunhan työnnätte."
Katri: "Jo heiluu. Löysätäänhän vähän ja sitte annetaan aika potkaus… Ka niin, heleijaa!… Voi riivattu sitä rämpsäystä. Aivan menivät oksat yhdeksi nuuskaksi."
Pieto käänti lakkinsa takaraivalleen, nakkasi sarkaröijynsä kannon päähän, pyyhkäsi käsiselällään hikistä otsaansa, rotasi haavan vesan, mittasi sylikepin ja sanoi:
"Lienevätkö nuo sylet vanhemmuuten kutistuneet. Ennen ne olivat peukalon nenistä kolme kyynärää aivan puukkohamaran päälle."