Sitte Pieto mittasi petäjän malloa viisi syltä, katsoi tyveen, punalti päätään ja hiljakseen virkkoi:
"Lyhyeltä se näyttää; tuliko se nyt oikein?"
Mittasi uudestaan:
"Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Oikein se oli, vaikka se metsä varastaa silmät… Sääli on katkasta tuommoista puuta… Pannaan puoli syltä pitemmäksi, eihän hirrellä ole valtaa. Pian sen pitkän lyhentää, kauan jatkaa lyhyttä."
Siitä leikkasi Pieto petäjän poikki, kynnelleen käänti kumisevan pölkyn, kirveen kasalla merkitteli suoraan puolelta ja toiselta minkä verran tulee pintoja otettavaksi, katsoi pitkin hirttä ovatko merkit suoraan ja korjasi mistä oli mutkalla, sitte sanoi:
"Alkakaa tuota jälkiä palhia."
Kerttu: "Lähdetään, Auno, täältä tyvestä."
Pieto: "Latvasta päin kaikki!… Ei veistämällä, kun palhimalla! Ka näin, aina vaan kirves poikki hirrestä maata vasten eikä pitkin hirteen."
Kerttu ja Auno rupesivat palhimaan.
Pieto: "Sillä lailla!…Sannan kirves alta varastaa; mahalta tulee hirsi laihempi. Aivan luotiinsa maata kohti, muutoin tulee hirsi mahalta laihempi. Katsokaa, minä pudotan hänestä pinnat."