Vappu: "Eipä tuolla ole silmiä päässä tuollakaan. Kyllä se petäjä lahjottaa vielä miellekin semmoisia. On tuossa silveikko, mistä lähteä. Ei se paljon sairasta yhdestä eikä kahdesta ruunanpäästä… Mutta minkäslainen pelkka se täällä Riikalla ja Katrilla syntyy?… No se meni aivan massuolaan! Heittäkää jo pois ajoissa."
Riikka: "Mikä tässä on? Hirsi kuin hirsi, tehdäänhän vaan valmiiksi. Hullut ja herrat ei tunne keskitekoista kalua, se on vanha sananlasku."
Katri: "Tuossa siinä on paha mutka. Ja mikä hurja siinä on, kun se tahtoo tuonne allepäin syöpyä tuo kirves… äh… Minä olen koettanut ihan tismalleen pudottaa kirveeni, mutta… äh… Kun ei olisi tuota poukamata niin menisi se jonakuna."
Riikka: "Tehdäänhän pois valmiiksi, kyllä se sijansa saa."
Auno: "Kyllä se sijansa löytää, tehkää vaan valmiiksi. Siinähän opitte."
Toiset pölkyt makasivat tytöillä jo valmiiksi kynnelleen asetettuna palhimista varten.
Kerttu oli miettivän näköinen, käveli pitkin pölkyn sivua eikä näyttänyt käsittävän oikein, miten on paras lähteä.
Sitte hän pölkyn latvaan määräsi, miten paljo tulisi pintaa lähtemään puolelta ja toiselta; niihin löi kirveellä sijat ja pisti puikot pystyyn.
Sanna: "Nyt on Kertun pölkyllä sarvet päässä kuin heinäsirkalla."
Kerttu meni, teki tyveen samallaiset merkit, katsoi pitkin pölkyn malloa ja virkkoi: