"Anna olla. Kyllä naurusi näet vielä ennenkuin on leikistä luovuttu… Teeppäs, Auno, tuonne merkkiä, mihin minä käsken."
Auno laski kirveensä kasan pölkyn selkään. "Ka tähänkö?"
Kerttu: "Sormen verran laidemmaksi." Auno siirti kirvestään.
Kerttu: "Ka siihen… No nyt tuokemmaksi… Ka siihen. No tuokemmaksi… Vähän keskemmäs. No siihen."
Auno kuletti kirvestä Kertun neuvon mukaan.
Kerttu: "Vielä tuokemmas!… Keskemmäs! Siirrä vielä hiukan verran keskemmäs. No siihen!… Vielä yksi merkki sinne latvemmas! Ka siihen!"
Auno: "Tehdään tuohon vielä, tässä on pitkä väli."
Kerttu: "Tehdään vaan. Vähän laidemmas! Vielä vähän! Ka siihen!… No nyt siinä on rata. Kun nyt ei päästetä noitten merkkien välillä riesuilemaan puoleen eikä toiseen, niin sittenhän lieneekin mustilaisen kirous, jos ei tule suora hirren lappeasta."
Auno: "No nyt lauistamme tämän puolen ensinnä, niin sitte voimme toisen puolen puikolla mitata tästä syrjästä, niin sitte tulee suora toisestakin puolesta ja samalla yhtä paksu."
Kerttu: "Niimpä se tehdäänkin. Tuosta latvasta lähdetään."