Tytöt panivat jukon olkapäilleen ja nojausivat eteenpäin.
Kerttu; "Kas niin! Aivanhan se lähti kuin käsketty, ihan yhtenä luokona. Vetuvee vaan!"
Reet kulkea myssäsivät, että pajut vetivät lunta ja tie tuli kuin saukon jälki.
Kerttu: "So, huahdetaan vähän. Parempi väki jäämään kuin uupumaan…"
Sanna: "Soo, jukko suoraksi! Päähän vietävä pyrkii."
Pitkä vitsainen köysi oli jukkona, jonka jälkipää oli kaksihaarainen. Toinen haara oli sidottu toiseen ketaraan, että reki pysyi tiensuunnalla.
Toperana olivat tyttöin jalat polanteisessa tiessä, kumaraan painuivat hartiat ja tuhostunein kasvoin puhkaillen vetivät yhdestä köydestä uhkuilevaa hirsikuormaansa. Paksuina tuppaina pölisi valkea höyry kireään aamuilmaan raskaista henkäyksistä ja karkeat hikihelmet kyntivät vakonsa pitkin puuhkeita kasvoja. Pajujaan myöten usein reet upposivat. Mutta silloin painuivat alemmas tyttöin hartiat ja tiukemmasti kitisi vihtainen köysi.
Pietolan tanterelle pudottivat tytöt ensimmäisen hirtensä, istahtivat lappealle, höyryävät hartiat aaltoilivat huohotuksesta.
Kerttu aukoi vaatteitaan jäähdytelläkseen ja virkkoi: Vähästä alku paljoon. Siinä on yksi. Jos jokainen olisivat tuommoisen lämpymän takana, niin ei tulisi monta päivässä.
Auno: "Pahin salmi on soudettuna. Kunhan tie kovoo, niin ne tulevat yhtenä köytenä."