Riikka: "Harmaassa on päämme ennenkuin on viimeinen tuossa."
Katri: "Eivät näe nämä näkimet."
Vappu: "Sen sanon minäkin."
Sanna: "Mitä sitä tyhjiä löräjää; ilta istuin tulee. Lähdetään uusi kerta!"
Auno: "Lähdetään vaan."
Tytöt hyppäsivät juoksemaan.
Auno: "Älkää nyt hurjana! Käydä jolpotellaanhan vaan. Verkka se ruton voittaa."
Niin ne tytöt vetivät hirsiä yksitellen muutamia päiviä.
Mutta satoipa siitettä ja tie naulautui paljaalle iljaimelle.
Silloin tytöt ottivat kolmet reet ja kaksi henkeä tuli aina yhden kuorman kuletukseen. Kuormaan aina pantiin kaksi hirttä. Siis kuusi hirttä nyt matkasi peräkkäin yhdessä jonossa Hepokankaalta Pietolaan ja tytöt vakavin askelin johdattelivat kuormiaan mielensä mukaan. Usein ei muuta ääntä matkueesta kuulunut kuin hirsien laimea jumina, rekipajujen pieni kitkantein ja tyttöin jalkain kopina sekausivat yhteen ääneen, että hiljainen jorotteleva kaiku katkeamatta himisi kevään raikkaassa metsässä.