Siten kerralta kulkeutuivat hirret ja palkit Pietolaan.
Ja kun Huhtikuun aurinko ensikerran rikkoi talven vitiä ja räystäs itki ensimmäiset kyynelensä, olivat hirret ja palkit Pietolan pihalla vahaisessa pinkassa alttiina kälvimään kevään ahavassa.
Lautalatajaksen päällä istuivat tytöt ja huokailivat helpoittavia henkäyksiä.
Siihen tuli Saarakin.
Iloinen mielihyvä lepäsi tyttöin päivettyneissä kasvoissa.
Kerttu: "Siinä ne nyt olisivat, mutta mikäs ne nyt ristiin laulaa."
Vappu: "Siinä se mahti puuttuu."
Riikka: "Salvetaan koiran kaulalle."
Auno: "Ei vetele se homma."
Sanna: "Sen minäkin sanon."