Kerttu: "Mitä nyt isä miettii, kun siitä lapioipi lunta?"
Pieto: "Jotta tähän kehikon pohja."
Kerttu: "Se tehdään näin sivuttain järvelle ja samallainen kuin
Ahtolan pirttirehto."
Pieton kasvot jäykistyivät, kynsi korvallistaan.
"No… Minä luulin, että pirtti vaan."
Pieto ei sen enempää tuumaillut, pisti lapionsa nietokseen ja poistui hirsiläjälle, istahti hirren selkään ja päätään kallistellen mietti. Harmaat silmät suurina harreilivat taivaanrantoja ja huulet liikkuivat.
Sitte hän luki sormiaan ja mietti väliin ja taasen luki sormiaan.
Viimein virkkoi:
"Niin se on takanakin Ahtolassa".
Koppoi kirveen ja rupesi tekemään hirteen salvosta.
Kasvot levisivät hienoon hymyyn ja puheli: