"Semmoinen kuin Ahtolassa… Sopiipa siinä nälkä keilaa lyömään… Omapa heidän on asiansa; kun jäänee kesken niin jääköön. Kunhan saisin tämän pohjan."
Seisahti, kynsi korvallistaan.
"No niin se on ainakin, että päilleen se on alotettu Ahtolan pirttikartano… Näitä tulee viisi tämmöistä. Nämä asetetaan paikoilleen ja näihin salvoksiin salvetaan sivut… Mutta siinä on kätösen loimet ennenkuin se pohja on paikoillaan ja tasallaan… Työ kankaan alkaissa, toinen loppuissa, tyhmäkin keskeltä kutoo, on vanha sananlasku… Mutta miten sen on?"
Kaapi taasen korvallistaan ja silmät harreilivat. Viimein tyynesti virkkoi:
"No, ei se nyt liene jouhen päälle, jos ei tulekkaan aivan yhdenkokoinen. Kauas se ei käy. Pirtti se on viittä, porstua kahta, sali kolmea poikki ja kamari vähän päälle kahden. Siitä sitä karttuukin sivua… Noo, antaapa heidän koettaa."
Otti kirveen ja alkoi hakata salvosta.
Pohja oli luotu valmiiksi.
Päähirret vedettiin pohjalle päittään järvelle.
Pieto silmät renkaallaan mietti ja luki sormiaan…
Otti sitte sylikepin ja virkkoi: