Isäntä seisahti suksiensa päälle salvoksen luona, kasvot leimuilivat ja leveä suu vetäytyi makeaan hymyyn.
Tytöt eivät olleet näkevinäänkään, olivat kynsille lyödyn näköiset ja kuoria kapostelivat hirsiään.
Sanna aina vilkasi ujon katseen isäntään, joka hymysuin suki mustaa tuuheaa korvapartaansa. Isäntä rykäsi ja virkkoi:
"No mitä ilmettä te nyt täällä puskette?… Kokonaista pirttirehtoako hommaatte?"
Kerttu jyrsi kuorta hirren tyvestä ja virkkoi:
"Mikä hänestä tullenee. Kunhan kuvattelemme joutessamme jotakin."
Auno: "Joutaahan se joutilas johonkin."
Sanna: "Käsiinhän tämä tuntua kuivavan koko teos."
Isäntä kaula pitkällä silmäili hirsiläjää. "No ihmeitä näkyy!… Mikä teille noita hirsiä on laulanut tuommoisen paljouden?"
Vappu: "Hakkasimme ensin tuonne Hepokankaalle ja sitte vedimme perässämme."