Sanna suoristi itsensä ja osotti kelkkoja: "Noilla kelkoilla, jotka ovat tuossa hangella, on vedetty jokainen kanes."
Isäntä vihelti:
"Hyy… No tehdystä jotakin tulee, tekemättömästä ei mitään, sanoo sananlasku… Täältä illalla iltakajeella kuului hirsien möyke. Lieneekö tuulta tiennyt tänne itään. Kuului aivan selvään nuijain jyske ja hirsien jyrinä, niin en malttanut olla lähtemättä katsomaan… Mutta itsekkö aivan omin päinne aiotte panna kokoon?"
Kerttu: "Niinhän on uhka, miten sitte käynee."
Sanna: "Perästä kuuluu, sanoi torventekijä."
Isäntä: "Itsekkö olette tuon pohjan panneet?"
Kerttu: "Isä sen laittoi. Ensimmäinen hirsi tässä on vaalissa omille nokille."
Isäntä: "Johan minä ajattelin, että… Katsohan ukkoa, kun vielä vanhalta muistilta osaa tehdä salvoksen. Se kun ennen uutena teki nurkan, niin sen salvokset eivät irvottaneet. Eivät hölmötä vielä vanhanakaan nurkat siinä meidän luhtirakennuksessa, jonka se sulhaismiessä ollessaan salvoi. Onko teillä luotilautaa?"
Kerttu: "E… ei… en minä tiedä, mikä se on."
Isäntä: "Ilman siitä ei tule kalua. Annappas kirves, niin minä teen.
Tuostapa saan laudan."