Kirveen kasalla rupesi hän merkitsemään salvosta ja virkkoi:
"Näin tarkasti merkitään salvos. Ka näin!"
Auno: "Kyllä näemme!"…
Isäntä sai merkityksi salvokset, käänti hirren selälleen, rupesi hakkaamaan salvosta varovasti ja vakavasti, pudotellen kirveestään viivaan ja virkkoi:
"Kerkkä-Tanelin sanaan: tämä se on tarkempaa kuin puukolla tappelu."
Sitte hän vähäisen lohkasi salvosta ja jatkoi:
"Ei paljon kerralla, kunhan siksi, että vara ottaa tavallisesti."
Teki latvaankin salvosta, kaasi hirren salvoksiinsa, katseli saumaa ja koetteli varalla:
"On tuosta vähän näppi. Kylläpä se sattui näpin tarkalta… No on se sentään melkein sievimmälleen."
Katseli hirttä puolelta ja toiselta virkkoi: