Isäntä pyyhki lastut pois salvoksista ja hirren selästä, katseli hirttä ja virkkoi:
"No osaattehan jo varauksen veistää aivan, ettei se siitä parane!"
Kerttu: "Isähän meidät opetti."
Isäntä hiki otsassa katseli vielä salvoksia ja hirren varausta, onko piirtoa myöten veistetty ja sanoi:
"Kyllä siihen näkyy uskaltavan panna sammalet koettamattakin. Mutta te omin päinne kyllä saatte ensin koettaa ja sitte sammaltaa."
Sammalet pantiin hirren selkään ja varovasti kaadettiin hirsi sammalten päälle salvoksiinsa.
Auno otti moukarin, löi salvoksiin ja jymeä kaiku levisi räikeän kevätaamun kuulakkaan ilmaan.
Isäntä istui hirren selälle.
"Kyllä se latva on jo ihollaan, sen kuulee äänestäkin; mutta pudotappas tänne tyveen koetteeksi."
Auno tuli tyven luokse, nosti moukarinsa ylös, kuten vaan kädet antoivat, ja pullistanein poskin jysäytti hirteen.