Isäntä: "Vieläpään nutjahti. Pudota vielä!… Se niin! Vielä nihahti.
Pudota vielä!… So, hyvä on! Jo ääntää kuin yksi puu."
Auno nosti moukarinsa.
"Vielä kerta kiellon päälle, se on vanha sananlasku", ja yhäkkin enemmän hartioitaan nutjauttaen pudotti moukarin hirteen.
Isäntä: "So-so, jo välttää! Hyvä on! Sen minä tiedän, että se ei lähde näppiin."
Kerttu katseli nurkkia.
"Aivan ovat nuo salvokset kuin yksi puu."
Isäntä otti luotilaudan, asetti sen salvoksen kohdalle Ja virkkoi:
"Katsokaapa, nyt ei kuin tällä lailla vaan. Tästä piirretään salvokset … aivan näin."
Pani luotilaudan nurkan viereen, asetti luotirihman merkkiinsä.
"Tästä nyt piirretään nurkan pää tällä lailla… No joko nyt osaatte?"