Auno: "Jo epäilemättä!"
Kerttu: "Kyllä ymmärrämme."
Sanna: "Houkat olemme, jos nyt emme alkane osata!"
Isäntä laski luotilaudan käsistään nurkkaa vasten, katsahti kehikon kierrosta, huokasi miellyttävän huokauksen ja sanoi:
"Siinä on nyt. Alussa on. — Kyllä hyvä tulee, kun ette hutiloi."
Vappu: "Emmehän toki! Mihinkäs meillä on kiire. On meillä päiviä jos makkaroitakin."
Isäntä kohosi suksilleen.
"Terveeksi jääkää! Käyn kohta teitä katsomassa."
Tytöt loistavin silmin kääntyivät isäntään ja yhteen suuhun iloisesti virkkoivat:
"Tervennä menkää! Kiitos, kiitos teille hyvä isäntä!"