* * * * *
Päivä päivältä salvos kohosi, hirsi hirteen liittyi. Varhain aamusta myöhään iltaan levisi katkeamaton pauhina kevään puhtaaseen metsään…
Kesänkielessä, kun hanhet matkasivat syntymailleen, niin harjalla vilkkoivat tyttöin kiiltävät kirveet ja hehkuen punottivat päivettyneet kasvot.
Kesälintujen kiimalauluihin sekoi viimeinen kaiku harjavuolen sijalleen lyönnistä. Lastukkaalle pudottivat tytöt kirveensä ja istahtivat harjavuolelle, kuni matkahanhet virran kivelle.
Sanattomina siinä istuivat pitkän hetken… Jokaisen näytti täyttäneen mieluinen tunne.
Luoteen rannalle varveni päivän kajas ja huntuaan levitti kevätyö, kun tytöt laskeutuivat harjalta. Pihkasta kiiltivät repaleiset vaatteet, kun väsyneesti poistuivat yönsä lepoon.
Nyt tuli kattamisen puuha.
Männyistä kiskottiin varparuoteet. Ne levitettiin vieri viereensä vuolille ja eräänä tyynenä iltana ladottiin tuohet suomukseensa katoksi ja painoksi pantiin aisatut malot, joitten nenät harjalla liitettiin ristiin pujottamalla reijistään hienoon pituun.
Katto päällä se nyt seisoi uhkea rakennus ja lempeä hymyilivät hohtavat seinät kultaisen kevätyön tyynessä hämärässä.
Lastuiselle kentälle istahtivat tytöt. Syvään hymyyn vetäytyivät suupielet.