Riikka: "Se välttää koirankaulaan."
Vappu: "Vaikka ressin kaulaan, niin sattuu kyllä!"
Auno: "Totta tosiaankin, tuo kuusikko meille; antaa riihen. Tuohon paikoilleen tokastaan tosiaankin koiran kaulalle. Siihen välttää, kunhan on puuta; kyllä sammalet tukkii välämät. Ja ompa tuohia katoksi ja metsästä lisää."
Kerttu: "Semmoista minäkin olen ajatellut ensi hätään."
XIV.
Oli Elokuun lämpöinen päivä, Auer kattoi vuoret ja laaksot ja siniverhossa seisoi mykkä Hyllyäiskero. Mutta veriinsä joutuneena rymötti lynkäinen ruis.
Silloin tytöt astuivat sirppi kourissa rukiinsa kimppuun ja hymysuin he iskivät sirppinsä keltaiseen olikkoon. Ahvatta kuhina ja karea jurmitus alkoi kuulua raskasteräisen olikon rinteestä. Pivo pivon perästä kohoili korkeita janhusolkia ja lyhteitä alkoi tulla kuin tulvaa kahisevalle sängelle Reeta, Saara ja Katri ne sitelivät, Pieto pani jäljestä kuhilaille ja Martta poimi päitä sängeltä.
Siten viikossa muuttui kuhilaiksi tuo äkeä touko ja kuhilailta paistoi se valtainen halme.
* * * * *
Kuhilaat olivat jo kälvineet Elokuun poutaisessa tuulessa. Mielivätpä tytöt ruveta kokoamaan niitä närtteeseen eräänä helteisenä päivänä.