Kerttu: "Luojalla on lykyn avaimet."
Reeta kahden käden sukasi hartoja hiuksiaan korvainsa taakse, siniset verisuonet olivat korkealla tasaisella otsalla ja virkkoi:
"Niin on, ei pääse päätään ylemmäs."
Riikka katseli närtettä.
"Tuli siihen hyvä korkeus. Ei olisi uskonut minkälainen närtteen jätkä kokoutui tuolta yhdeltä aholta."
Vappu: "Näkihän sen semmoisen lyhteen paljouden."
Sanna: "Mutta mihinkäs niitä nyt ruvetaan jyviä panemaan? Se ei sovi pikku pussiin tuon närtteen sisus… Isä se suunnille tietäisi, paljonko tuosta pemahtaa rukiita. Kysytäämpäs isältä… Isä!"
Pieto kohotti päätään, kun oli kumartunut päitä poimimaan.
"Mitä?"
Sanna: "Paljonko luulette lähtevän rukiita tuosta närtteestä?"