Sanna: "Siitä tehdään aitta ensi hätään… Mutta nyt tuntuu rupeavan päivä laulamaan. Eikö lähdetä levähtämään?"
Auno: "Niimpä tuntuu. Lähdetään vaan."
Vappu: "Kiinni se tuntuu silmiä riitelevän."
Tytöt nousivat seisalleen ja raukeasti haukotellen lähtivät kävelemään kotiinsa.
Pieto se vaan nokki hattuunsa närtteen sivulle karisseita jyviä ja itsekseen tuumaili:
"Herveä se on veri lumella minkä nuo Jumalan hyvät tuolla jaloissa."
Laskeusi polvilleen sängelle ja nokki jyviä lakkiinsa. "Niinpä se rupesi painostamaan… Sadeko tullenee."
Pani sen jyvähattunsa päänsä alle ja köllähti närtteen sivulle syrjälleen, lupsautti verkalleen parin kertaa silmiään, leveä partainen leuka hervahti varattomaksi, hengitys raskeni, nukkujan tyyni rauha valtasi uupuneet kasvot ja viihtyneenä retkotti jokainen jäsen.
* * * * *
Lännen vuoriin kätkeytyi illan aurinko, kun Pieto kohosi istulleen, harreili silmillään sinne ja tänne, nousi seisalleen, kävellä toikkaroi muutaman askelen, katseli taasen ympärilleen, haukotteli parin kertaa, kielellään kasteli paksuja huuliaan, käsillään hieroi turvottuneen näköisiä kasvojaan ja katseli taasen töhmeröisesti ympärilleen.