"Nukahdin tuohon… No en suinkaan minä hyvin kauvan… Kumma, kun koko ruumis on kuin syöty ja oksennettu."
Rupesi vielä samalle sijalleen pitkäkseen, haukotteli, että vesi tihkui silmistä, virkkoi:
"Kun olisi vähän enemmän nukuttanut, että olisi tuo pää selvinnyt."
Koetteli painaa silmiään kiinni ja herkutella uneen… Vaan taasen haukotti ja silmät vaan kirkastuivat ja uni näytti pakenevan kauemmas.
Pieto unehtui ajatuksiinsa, katseli taivaankannella lepäileviä illan juopuneita pilviä, katseli sinistä korkeutta, katseli ympärinsä kiertävää lakea eikä varsinaisesti mitään.
Siitä hän viimein nousi, lähti käsi paidanhalossa kävellä törkkimään.
Itse hän ei näkynyt tietävän mihin menisi.
Osui kuitenkin rantaan, jossa tytöt paitsi Reeta ja Martta olivat verkosta tuotuja kaloja perkkaamassa.
Sanna vilkasi iloisen silmäyksen Pietoon ja virkkoi:
"Jopa nyt isä nukkui unenköyden aivan suoraksi."
Pieto katsahti tyhmästi ja kysyi: