"Miten suoraksi?"
Sanna: "Siten kun meni koko pitkän pituinen päivä."
Riikka: "Minä kävin monta kertaa katsomassa, mielin herättää kalakeittoa syömään. Mutta uni näytti olevan makeampaa, niin en raskinut."
Katri: "Ompa nyt Reeta jo toista kalakeittoa keittämässä. Onkin semmoisia ahvenia keitossa, että niitten säkeen ilkiää tarttua."
Pieton silmät suurenivat, harreillen katseli taivaanrantoja, katsoi
Hyllyäiskeroa.
"Onko illan ruskoa tuo puna Hyllyäiskerossa?" Sanna: "Ompa hyvinkin ja viimeistä tähdettä sekin. Kohta uinahtaa ihan."
Pieto haukotteli välinpitämättömästi, lähti kävelemään, käveli pirttiin.
Otti tangosta leipäkannikan, puolikosta suolaisen selkä viillon siian, istahti pöydän taakse ja silmiään lupistellen pureskeli makeaan suuhunsa.
Reeta toi siihen maljallisen keitettyjä ahvenen muruja ja toisen maljan lientä.
Pieto pisteli ne kalamurut liiviinsä, ryyppi liemen päälle ja poistui kontulatoon tavalliselle yövuoteelleen ja paksulla kielellään loiski muutamia kertoja partaisia huuliaan, vetäytyi koukkuun ja ummisti silmänsä.