Sanna: "Ei suuri sana suuta halkaise!…Sinä kohdastasi kontin kannat. Kuka se on nähnyt?… Johonkin käsketään, niin on nenä kyömässä ja suu murrollaan kuin Mörö-Kaijalla, vetää sääriään kuin vaivainen kana. Ja tapaa sen silloin jos jokin tauti, saisi se Rupukan muori olla aina puoskaroimassa."
Saara: "Mutta mitäs Martta on tehnyt."
Sanna: "Martta! Häpeä toki suullesi vetää! Reetan apuna muutostaa karjan hoitamisessa niin pitkät kuin päivät."
Kerttu: "Mitähän maksaa tuo jatustus."
Saara: "Tuo Sannahan tuossa."
Sanna: "Sinä puhdas kuin pesty kekäle! Katsoppas alkua; kenen oli syy?"
Auno: "Kaksikin hyvää, kolmekki autuasta."
Saara: "No ei minun syytäni ole. Minä tahdon tuon Porstuan peruskamarin omakseni. Tahi jos sen pidätte aittana, niin sitte tuon päivänpuolimmaisen nurkkakamarin."
Sanna: "Hyhyy… hyhyy… Kylläpä ylhäiti lennät nyt! Jo nyt ämmä rukka panit liian paljon palallesi. Vai nurkkakamari, päivän puolimmainen!… Parhaassa se olisi sentään vievä mieli… Ole toki uneksumatta semmoisista hommista!"
Vappu: "Lauluksi se toki se homma jääpi."