Ukko: "Listittiin sitä aikoinaan. Mutta ei ole miehestä mennehestä eikä tuiki tullehesta, minkä minustakin… Toinen jalka on haudassa, toinen haudan partaalla… Sisnoin, nythän se siihen jo mukautuu… Lonkkaa vähän… Annappas tuo kiven liuska tänne, pannaan tuonne laidan alle, niin heittää se."
Kerttu: "Tämäkö?"
Ukko: "Se toinen. Ei se, tuo tuokimmainen. Ka se…"
Ukko sokrotti kiven liuskan sen pantavansa kiven alle. "Sisnoin, heittipään lekkumasta. Nyt vaan seosta alle…"
Pani lastalla savitahnosta kiven sijalle, pani kiven paikoilleen, koputti vasaralla, että tuli iholleen, virkkoi:
"Sisnoin, siinä se on yksi. Nyt asetetaan toinen nurkka. Katsotaan vaan, että tulee uuni seisomaan suoraan eikä kalhimmittain kuin pilantekijä."
Pani kiven toiselle nurkalle, mittasi kepillään ristiin.
"Sisnoin, siinä on toinen nurkka."
Okiasi suoraksi itsensä ja jatkoi: "Nyt tässä ei ole muuta silmänkirjaa kuin nämä sivut muurataan suoraan, aivan suoraan, ettei jää laiskan kohtia."
Auno otti kiven laatan, loiskautti uunin pohjalle.