"Tästäkö näin? Tuohan on ihan kuin tuosta."
Ukko kepillään koputti kiven nurkkaan.
"Sisnoin, tuo viiste nirskutetaan pois tuosta laidasta."
Auno lohkoi vasaralla kiven laitaa sen verran kuin ukko määräsi kepillään ja pani sijalleen.
Ukko: "Sanoi, savea alle vaan… Sisnoi… Hyvä on. Siitä se lähtee, kunhan tässä tievaillaan."
Auno: "Kun tässä päästäisiin alkuun, niin kyllä sitä sitte."
Sanna: "Kun sitä päästäisiin järkeensä, niin eihän tässä taasen ole kuin pidellään ja vedellään."
Ukko: "Kyllä työ tekijänsä neuvoo, kunhan tässä päästään matkalle."
Osoitti kepillään muurausta ja jatkoi: "Tähän vaan nyt näitä sivuja aletaan kutoa vaan."
Kerttu, Auno, Sanna ja Vappu alkoivat asetella kiviä sijalleen. Ukko istahti pölkylle, pani keppinsä viereensä, täytti pahkapiippunsa, iski tulen taulaan, pani sen piippunsa päähän rouheiden sekaan ja alkoi imeä tuomista vartta. Syvään upposivat poskinahkat imiessä uhkeaa piippua ja niukasti tuikahteli sininen savu massahtaissa märkäin huulten.