Emäntä ojenti kättään.
"Mikä näissä on? Kengät kuin kengät. On tuosta mennyt vähän rynikukolle, mutta kyllä se siltä kenkänä menee. Aivan näkymättömiin kävelee mutkaista tietä… Ei muuta kuin hyvyys vikana. Tekemällään mölkä soutaa."
Reeta: "Ei ole heidän koreudestaan kun häntä on jota vetää koipeensa tuiskulla ja pakkasella."
Ukko läimäytti Riikkaan lystin silmäyksen ruskeilla silmillään ja virkkoi:
"Eivät sitä ole naskali kädessä muutkaan suutarit syntyneet.
Opittavaksi ikä, ei elettäväksi."
Reeta sai päänsä palmikolle, otti kuppivasunsa, otti pankolla olevan padan päältä kannet pois ja alkoi ammentaa maljoihin höyryävää metsokeittoa. Kerttu, Auno, Sanna ja Vappu kantoivat ruokia pöydälle.
Pöydän ympärille kokoutui perhe.
Emäntä istui pöydän takana, katsahti yli joukon ja virkkoi:
"Eikö Koivu-äijä muistaisi jonkun virren värsyn? Juhlan kunniaksi tässä laulaisi. Vielähän se vanhalta muistilta menee."
Ukko liitti laihat sormensa ristiin, laski ne pöydän laidalle, virkkoi: