"Ja tämän ensimmäisen aterian siunaukseksi tässä asunnossa tänä merkillisenä hetkenä olisi kyllä tarpeellista; mutta ei taida minun ääneni jaosta."
Emäntä: "Äänellään lintukin laulaa. Antakaa tulla vaan."
Ukko rykäsi kaksi kertaa, karasti kurkkuaan ja alkoi laulamaan:
"Ah Jeesuinen, minun herraisen j.n.e."
Pieto ja tytöt panivat kätensä ristiin, kasvot vakaasivat ja katselivat ukkoa. Emäntä säesti ukon väräjävää virttä heleällä äänellään. Ja ihanasti helisi raikea pirtti…
Syömästä oli päästy, ovilattialle tehtiin vuode Pietolle ja
Koivukankaan ukolle.
Mutta tytöt ne tekivät itselleen karsinalattialle oikein loikavuoteen.
Siihen sitä langetuin, Ahtolan emäntä laitimmaiseksi.
Äänettöminä siinä keuvottivat; silmät harreilivat yli hohtavan katoksen, jossa liekutteli varvenevan pystyvalkean suopea valo.
Emäntä huokasi syvään, nosti kätensä rinnoilleen ja virkkoi: