"Aj, aj, hva' di bönderna ä' dumma! Ä' de' nu int rysligt?"
"Herri jee! Hva' ska' vi nu göra?… Be dem bort!"
Kuului toisen lisäys.
Rouva viittasi taasen sujuvasti lattialle päin ohuella kädellään ja yrmeästi lausui:
"Mitä te siihe tuli? Tämä härskapi penkki. Menkä pois! Tämä o härskapi penkki."
Tytöt punastuksissaan katselivat toisiaan ja sitä väkeä eivätkä näkyneet olevan kiireissään.
Unilukkari tuli koiran ajosta, seisahti kirkon perustalle. Tiheä rivi läjötti keltaisia vaskinappia harmaan pystykauluksisen sarkaröijyn rinnassa. Kahtaalle kaatuva jakaus tummatukkaisella päälaella ja kaulalle yltävä tukka vedettynä suurien korvien taakse, pyhä totisuus leveissä kasvoissa ja pystypäisenä hän katseli pitkin vahvaa nenäänsä. Sinne huomasi hän rouvain viittomisen — vakavin askelin tulla törötti paikalle, viittasi koirakepillään ja jyreästi virkkoi:
"Pois siitä! Ette nyt tuota ymmärrä, tuonikäiset, ettei herrain penkkiin…"
Tyttöin kasvoissa sälähti, tulivat penkistä pois; seisahtivat.
Silloin rouva edellä ja toiset perässä menivät penkkiin, istahtivat ja kumartivat päänsä alas… Pienen hetken perästä oikasivat itsensä ja tyyni rauhankajastus palasi kasvoille.