Sanna osoitti sormellaan miesten puolelle ja virkkoi hiljaa:
"Ka tuossa muudan pitkäkaulainen onkii kiiskiä."
Vappu: "Odotahan aikaa, kunhan tuo pyyntimies joutuu… No katselee se vaan. Missä sillä ovat silmät?"
Sanna: "Jo käypi vainu. Tänne lähti töröttämään. Katsotaampa miten käypi. Ka niin, niin menee kuin tietylleen. Kohta räsäyttää. Kas niin! Läksi yksi kärpänen."
Vappu: "On koko lurkki tuo! Eipä ole tietäkseenkään vaikka tuommoisen tekosen teki miehelle. No nyt se tuolla taasen näki otuksen! Jo on pyydys vireessä. Kas kuin se tähtää… Jo laukesi!"
Kerttu: "No mikä siinä nyt on kuhistava? Kuunnellaan nyt papin saarnaa."
Tytöt kääntyivät katsomaan pappia ja teroittivat korvansa kuulemaan sen puhetta. Mutta läheltä kuului räpsäys.
Vappu suhahti:
"Äähäs! Sattuiko?"
Lähitienoossa ihmisiltä parahti nauru. Mutta kun unilukkari katsoa mulautti, niin kaikki asettuivat istumaan hiljaa. Vappu painoi päänsä Aunon suojaan, käsillään puristi suutaan, vesi tihkui pullistuneista silmistä ja paksuina henkäyksinä purki nauruaan.