Unilukkari katsoi kylmän ja viipyvän katseen tyttöihin, murahti:
"Ei hyvää pahantekijäksi", ja lähti kävellä törkkimään.
Siten kului huvassa kirkon aika, meni kuin nukkuneen rukous.
XXI.
Huomenna se alkoi rippikoulu. Paljon ennen muita menivät tytöt kirkon luokse. Männyissä johisi aamun lempeä tuuli ja mykkinä seisoivat hautataulut mäntyin siimeksessä. Tytöt siirtelehtivät taululta taululle ja tavailivat kirjoituksia. Viimein kiertyivät kirkon sivulle.
Sanna seisahtui akkunan eteen, osoitti sormellaan kirkon lakeen.
— Kas, näkyvät tähän tuolta ne siivikkokuvat!
Vappu: "Kuumoittaa vähän. Mutta jos saataisiin jotakin porrasta tähän akkunan alle."
Sanna; "Minä etsin…"
Sanna toi kaksi lyhteenkuivauskärväkköä, pani ne pystyyn seinää vasten, toisen toiseen akkunan poskeen ja aidaksia pani oksain päälle. Siihen nousivat tytöt seisomaan kamanaa vasten kynkkämäksilleen ja käsillään kuurtoillen silmiään katselivat kirkkoon.