Murristi suunsa, keikautti niskansa ja käveli ulos. Paksut sarkahousut vökkäsivät leveillä lanteilla.
Katri katsoi tuikeasti Saaraan.
— Taasen Saaran piti päästä syyttömäksi.
Vappu: "Kyllä kuitenkin taidamme olla riettaan kirnussa. Kyllä taitaisi olla somin, että ottaisimme jäniksen passin, ottaisimme ajoissa ja lähtisimme taulametsään silloin, kun on tuossa veräjä auki."
Sanna: "Paras on katsoa. Jos on suuttunutkin, niin ei meitä susilla syötä yksi mustaharja."
Kerttu: "Ollaan paikoillaan, mitäpä heillä on meille syytä. Jos tahtovat, niin saammehan heti nuo portaamme tuolta lasin takaa mihin vaan tahtovat."
Auno: "Ketäs ne tuossa haittaavat? Mitä me niistä. Katsellaan nyt vaan noita kuvia paremmin, nythän olemme rauhassa… Kas sitä, jo kello moukaisi! Kohta tänne tulee muitakin."
Kerttu: "Ollaan nyt vaan tyynessä ja vakavina."
Sanna: "Vakavina kuin peruna vellissä. Ei olla tietävinään mistään mitään."
Kirkkoon alkoi sumppuutua ihmisiä. Mutta ne kaikki menivät kirkon perään.