Auno: "Kellokkaan minäkin… No seiso siinä, seiso… minun haikea
Halunani."
Sanna: "Ka tuota kuin astui jalkansa maitokiuluun! Siinä se sorlistelee ja kiuskaa!… Kohta minä lyön!"
Auno: "Minun on lypsetty."
Kerttu: "Jo minunkin. Siivitään nyt maito! Täällä on maitohuone.
Otetaan pyttyjä täältä puolukan lehdistä… Tämmöisiä pyttyjä…
Täällä on pyttyjä muillekin… Kas tuota pyttylatajasta! Onkin siinä
paljo maitoa."
Auno: "Mutta ajetaan nyt karjat metsään yösyöntiin!"
Vappu: "Ajetaan… Katsoppas kun nyt ovat laiskana, maata möllöttävät vaan savulla, kuin Mikkosen lehmät. Ettekös osaa siitä metsään, mokomat lonikit, tai otan tuosta kaarakan!… Huus metsään, huus!… Kas kun venyttelevät siinä ja jorrivat. Päivä laulanut siihen. Huus metsään! huus!… No nyt ne mennä kölittävät."
Kerttu: "Kyllä siinä jo on ruokaa. Jätetään tähän."
Auno: "Jätetään… Entäs Saaran karja, on multa mättäällä. Eivät ne siinä ruokaa saa. Siirretään tänne. Annahan vaan tulla Riikan lehmäin jälessä… Tuoppas Katri sinäkin tänne paremmalle laitumelle… Siinä nyt on vasta syömistä, eikä makaamista, kun puolikylistään maleksivat heinikossa."
Kerttu: "Mutta Martta kun vielä nukkuu. Ompa sen siihen päivä laulanut. Reuvottaa aivan hermotonna ja kirkkaat hikihelmet kasvoissa tihottavat, kuin aamukaste kivellä. Tulkaapa katsomaan miten on nyt Martan kasvot punaiset! En milloinkaan vielä ole tuommoisia nähnyt."
Toiset tytöt juoksivat pirttiin Reetalta ruokaa tahtomaan, mutta
Kerttu kouristui Martan luokse ja alkoi puistella.