Vappu: "Se vieläkin parasta, että lähdemme latmistamaan, kun olemme vielä näin väljällä. Emmehän tiedä, minkälaiseen katiskaan joudumme hetken perästä. Olisitte siellä kirkossa kuunnelleet neuvoani, niin ei olisi tätä pöläkkää ollut. Ja kumpa se olisi tähän loppunut, vaan vastahan vaivat alkavat."
Riikka: "Pankoot vaikka haapakirnuun, niin en pakene!"
Auno: "Paras on pysyä paikoillaan."
Kerttu: "Niinipä on, ei paeten asiat parane. Olisihan saalista, jos vaikka miten saisimme tämän rippikoulun käyneeksi. Emmehän saa ilman rauhaa kuitenkaan, hakevat ne meidät uustakin ahtaastakin. Ja kouluahan se on lukkarinkin koulu. Mutta tuollahan tulee Maija!"
Vappu katsoi ikkunasta.
— Tulee niin, ettei takimmainen jalka toista tavota.
Maija astui huoneesen, silmät leimusivat; tummat kasvot olivat reimakat. Valkea pohjaisen päähuivinsa repäsi päästään, vilkasi penkille, liutasi kädellään hiuksia silmiltään ja virkkoi:
"Viivyin, kun piti odottaa kirkosta rovastia. Mutta kääntyi siellä nyt kello lampaan kaulassa. Enkös minä sanonut, että minun nimeni ei ole Juken-Maija, jos en minä saa sitä aikaan, ettei teidän tarvitse lähteä lukkarin kouluun."
Tyttöin silmät kirkastuivat; tietämättään hutasivat huivit kaulalleen ja kokotetuin käsin avossa suin katsoivat Maijaan.
Sanna: "Miten kävi?"