Maija: "Siten se kävi, että minä saan teitä opettaa täällä tahi kotonanne ja syksyllä vasta saatte tulla rippikouluun."
Vappu: "Lukkarin kouluunko?"
Maija: "Siitä ei puhettakaan! Kyllä se kollo saa pestä kätensä siitä tehtävästä."
Siitä Sanna hyppäsi seisalleen, juoksi syliksi Maijaan ja virkkoi:
"Herra Jumala! Aivanko totta, että te saatte meitä opettaa? Voi, voi! Aivanko totta? Voi, voi kun olette hyvä! Minä nostan teitä aivan tuonne kattoon!"
Maija ponnisti vastaan.
— So so… No heitähän nyt! No heitä, heitä! Heitä pois!
Sanna laski eukon maahan ja läpästyksissään Maija jatkoi:
"Niin, kyllä se rovasti yritti olla kovana. Tehän kuuluitte eilen kirkossa ilkamoineen. Siitä se rovasti oli karmakkana. Eikä se vähällä lauhtunut. Vaan minä kun selitin, miten te olette hyvän pahan tietämättömät hulliaiset, metsässä omin päinsä kasvaneet, ensi kerran vasta ovat kirkolla, eiväthän ne tiedä asetuksista. Eihän ihminenkään sormestaan ime. Ei se ole niinkuin meillä, jotka täällä kirkon luona elämme parempain ihmisten ilmoissa. Se on aivan toista! Aivan toista se on, kun näkee joka päivä oppineita ihmisiä kuin sillä, joka ei näe milloinkaan, on aivan kuin säkissä ainakin… Kyllä se vieläkin yritti tohisemaan, mutta ruustinna tuli siihen ja virkkoi:
"'Kyllä sinun, Härman, tule anta niille raukoill' anteksi. Kyllä minä näki, että siinä kirkko penkis, että ne oli aivan tyhmä. Pitähä sinu olla viisampi, joka ole pappi.'